Viidellä Helmi Liiketalousopiston opiskelijalla oli tänään opastusnäyttö Helsingin keskustassa. Pakkasta oli viitisentoista astetta ja totuuden henki puhalsi pohjoisesta. Nautimme kuitenkin hienosti tehdyistä ohjelmista, joita onneksi pätkivät muutamat hetket lämpimässä.
Sari Ervasti-Conti aloitti osuutensa Helsingin päärautatieasemalla ja hän oli saanut meidät puhuttua asemaravintolan työmaalle katsomaan upeaa tilaa, ennenkuin Burger King ottaa sen haltuunsa. Tämä oli Sarilta loistava veto, vielä perjantaina ovella seisoi iso vartija. Järnefeltin Koli-maisema jää tietenkin paikalleen takaseinälle ja siellä raikkaaseen isänmaalliseen tuuleen alkaa pian sekoittua
tällaista tuoksua:
Kaikki muuttuu: jonain päivänä tässä samassa paikassa voi olla Piirakka-pirtti.
Sari paljasti ammattilaisille tutun muistiinpanolehtiön. Hänen opastuksensa huipentui Rautatientorin Jääpuiston kaiuttimista kaikuvaan Finlandiaan, jonka hän oli etukäteen tilannut ryhmällemme. Mitäs siihen sanotte!
Kaisaniemeekin jääytettiin jo kenttää. Seuraavana opastusvuorossa oli Heather Domeney, joka kertoi Kaisaniemen ja Hakaniemen veistoksista:
Kansallisteatterin takaa lähdimme kohti Hakaniemieä. Pitkällä sillalla löysimme pienen taideteoksen, jonka alkuperästä ei ole tietoa:
Hieno pulu! Mutta meillä oli tosi kylmä:
Ami on urhea.
Hakaniemestä tulimme seiska A:lla Säätytalolle ja Suomen Pankille jossa Joseanne Freyer-Lindner opasti meille Suomen pääkaupungin paraatimaisemaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta: Joseann osoitti opastuksessaan, kuinka Helsinki on ylhäältä alaspäin päätetty paikka, ei itsestään syntynyt keskittymä: Kustaa Vaasa pakotti asukkaat Vantaan suistoon, Suomenlinna perustettiin mahtikäskyllä ja pääkaupngiksi 1812 Helsinki korotettiin Aleksanteri I:n päätöksellä.
Valtioneuvoston linnassa istui valopäitä pohtimassa Suomen parasta.
Joku pikkukaveri leikki anarkistia ja oli kiivennyt Aleksanteri II:n jalustalle. Komensin hänet alas. Sanotaan että työlle nimetyt mies- ja naispatsas katsovat ankarasti Yliopistolle päin, jotta akateemisilta opiskelijoilta ei arkinen totuus pääsisi unohtumaan opiskelijaelämän aikana.
Ja edelleen oli kauhean kylmä. 
Kuva ja lisätietoja:http://bryggeri.fi/
Mutta Joseann vei meidät tutustumaan Olutpanimoon Sofiankadulla. Uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus, hyvät tilat ryhmille. Maistoimme desilitran talviolutta, hinta 1,50.Paikassa myydään myös maltaista tehtyä leipää ja keittiön tarjonta on sovitettu rennosti oluen henkeen.
Niina Pasanen oli suunnitellut Esplanadin opastusreitin naisteemalla: mukana oli tietenkin Havis Amanda, Sofiankadulle nimen antanut Aleksanteri I:n äiti Maria Feodorovna, omalta mecklenburgilaiselta nimeltään Sofia. Saimme kuulla myös Helsingin huonomaineisista naisista, jotka 1800-luvun lopulla erottuivat hyveellisistä naisista harmaan huivin avulla. Nykyään asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Eräs brittituristi – nuori mies – piti Helsinkiä hyvänä kohteena koska täältä saa edullista siideriä ja naiset ovat ihania ja ilmaisia.
Niina vei meidät Kalevalakorun kautta Marimekkoon – valkoinen seinäpinta on aika rauhoittava keskellä kauppakeskuksen viestitulvaa.
Kaikilla suomalaisilla on jotain Marimekkoa ja jokaisella ainakin joku Unikko-teemainen esine, kiitos Armin Ratian, Maija Isolan ja Kirsti Paakkasen.
Ja sitten pääsimme Tuija Kosusen opastuksella Stockmann Herkun kierrokselle. Kaikilla oli jo kylmä ja nyt tuli vielä nälkä. Mutta saimme maistiaisia ja hienon esityksen tavaratalon historiasta ja ruokaosaston toiminnasta. Tuija vastaa mm. näistä ruokaosaston sisääntulossa sijaitsevista kausinäyttelyistä. Nyt hän oli koonnut esille terveellisiä asioita: vettä, vihreää ja kevyttä.
Ai mitä me maistoimme: Vilho juustoa! Appenzeller-tyyppinen ihana juusto. Samaa tarjottiin torstai-iltana Matkamessujen laatuseminaarissa. Vilho on Maakuntien Parhaat-listalla.
Maistoimme leipää Asikkalasta, salmiakkisuklaata, kylmäsavuporoa. Mutta mitä me haistelimme: kolmea erilaista kahvilaatua, perulaista, joka aiheutti kahvintuskaa, kenialaista, jossa tuoksui kahvin lisäksi hiekka, korret ja ihmiset – mutta miellyttävällä tavalla. Sitten nuuhkimme hasselpähkinävaniljakahvia, joka teki kaikki iloiseksi. Purkki kiersi ringissä, ja valo syttyi kaikkien naamalle. Olisi kiva saada se purkki joskus mukaan ja kierrättää siellä missä ihmiset alkavat olla väsyneitä.
Tuijan teema oli suomalainen lähiruoka ja Stocka saisi tästä hienon uuden palvelutuotteen. Alkaisi mennä Vlhoa, kuusenkerkästä tehtyä alkoholitonta kuplivaa ja hilloja kaupaksi. Ihmiset (turistit), joilla on jo kaikkea, eivät lopeta syöntiä. Ja Tuijalle 500 euroa lisää liksaa markkinoinnista ja myynnin lisäyksestä. Sitä vartenhan koulua käydään.
