Ulla-Maija Rouhiaisen ope-blogi

matkailun oppimispäiväkirja

asemalta kiasmaan, urheilumuseoon ja korjaamolle

Jätä kommentti

???????????????????????????????Mitä Anna-Sofia kuvaa Helsingin Päärautatieasemalla?

???????????????????????????????Ahaa – kiveykseen on merkitty etäisyyksiä Helsingistä: Jäämerelle on tästä pisteestä 1126,1 km.

???????????????????????????????Kiasman aulasta pääsee uusiin kiinnostaviin mielen maisemiin. Kiasman tiedot kannattaa kerrata, talo seisoo keskellä kylää ja kiinnittää aina huomiota. Kiasman aula on hieno kokemus, tyylikäs stoppi- ja vessataukopaikka, asikkaille voi suositella Rosebud-kirjakauppaa sekä Kiasman omaa pientä tavaravalikoimaa aulassa.

Rosebud onkin valloittanut monta kulttuuripaikkaa, Kiasman lisäksi Rosebudin löytää Tiedekulmasta, Korjaamolta, Kaapelitehtaalta ja Kaivopihasta. Nyt voisi jo tulla uusia kirja- ja matkamuistokauppoja. Kiasman linkki:  http://www.kiasma.fi/

???????????????????????????????Ihana hypnoottinen videoteos, muistan tämän jo muinaisilta ajoilta, kuten

???????????????????????????????tämän upean luontokappaleen, Seitsemän meren arkkienkelin, joka pitää ääntä kaikkien valaiden puolesta ja meidän ihmistenkin puolesta. Taiteilija on Markus Copper.

???????????????????????????????helmi-ihminen-ilmassa, Tiia Ketaran Halaus. Tämä voisi joskus tulla Helmeen esille helisemään.

???????????????????????????????Taru ja Meri seikkailivat huiskulassa (Jacob Dahlgren:”The wonderful world of abstraction”), jonne meinaa eksyä:

???????????????????????????????koska kaikki on pelkkää väriä ja kahinaa ja kosketuksia.

???????????????????????????????Aila, Katja ja Tiila kaunista nykytaidetta live performanssina.

???????????????????????????????Alan tehdä tällaista tekstiä makuuhuoneessani. Sana päivässä, keltaisia lappujakin riittää. Katsotaan mihin se riittää.

???????????????????????????????Nykytaiteessa itsensä saa siirrettyä perinteisen monumentaalitaiteeseen: tässä punainen paitani heijastuu Kiasman ikkunaan ja on tehnyt graffitia Marskin patsaan jalustaan (Aimo Tukiainen, 1951. Mannerheim). Sotilashenkilöt ihmettelivät mistä tämä ilmiö oikein johtuu, eivätkä älyä katsoa ylös Kiasman ikkunaan…

???????????????????????????????mutta sitten käykin niin, että taide hävittää meidät, emme näekään enää peilikuvaamme, joten nyt meitä ei enää ole.  Jäinkö minä sinne Marskin patsaan jalustaan vai pääsenkö takaisin todellisuuteen?

???????????????????????????????Huh, takaisin tavallisessa keittiössä: Meitä ihmetytti naisnäkökulma, jossa arkisiin askareisiin

???????????????????????????????ja pyhään pullantuoksuun

???????????????????????????????sekoitettiin muitakin naisen tuoksuja ja intiimejä asioita. Piirakkaan leivottiin alushousut ja pullapitkoon rintaliivit. Jalat survottiin kermavaahdolla täytettyihin kenkiin.

Groteskia? Kauheeta? Kaunista? Oikein?

Kyseessä ei ollut ruokaan pukeutuva Lady Gaga vaan Iiu Susirajan videotaideteokset Pitko, Kermavaahto ja Piirakka vuodelta 2011.

???????????????????????????????Taas pääsimme osaksi taidetta, käden alla seinään piilotettuna tuntuu ihmislämpö. Miroslav Balka on tehnyt taideteoksen nimeltään Touch me/ Find me. Kosketa minua/ Löydä minut. 2013. Seinä ja lämpökaapelit.

???????????????????????????????Kummallinen teos tämä, minusta kuvassa on  pinottuja pastellinvärisiä ruumisarkjua. Tuo pinkki-vihreä on aika tyylikäs.

???????????????????????????????Ja hautakivivalikoimaa. Nimetön paasi olisikin aika kova  juttu ja sopisi hyvin näkymättömän peilikuvan muistoksi. Kerran juttelin poikieni kanssa siitä mitä kenenkin hautakiveen olisi kirjoitettava. Minä ehdotin että lause voisi olla sellainen, jota vainaja on eläessään usein toistellut. Vanhempi poikani sanoi: ”sit sun kiveen pitää hakata: ei tää nyt oo mikään maailman loppu”.

???????????????????????????????Takaisin elämään: suuria pintoja.

???????????????????????????????keittiön pöytäliinaa tai matematiikkaa tai tarjotin tai taidetta,

???????????????????????????????graafista ja magneettista

???????????????????????????????Rauhallinen sininen yksityiskohta.

???????????????????????????????Jumitin katselemaan kuvia tämän housuttoman miehen elämästä. Hän on Erkki Kurenniemi, mielenkiintoinen ja kummallinen ja outo taiteilija joka oli dokumentoinut  sekä tätä maallista että sielullista elämäänsä.

???????????????????????????????Hän oli rakentanut 1970-luvulla robotin, jonka eräs ukkeli oli jo kerran tappanut eräässä taidenäyttelyssä. Mutta robotit heräävät aina uudestaan henkiin kun varaosia on saatavissa. Kurenniemi oli rakentanut erilaisia äänimaisemia (eikös tämä ole joku radioihminen? Radio NOVAAAAA! )???????????????????????????????

???????????????????????????????Kurenniemi teki lukemattomia keksintöjä, kaikista ei tullut myyntimenestyksiä. Seksofonilla oli pienet markkinat aikoinaan, mutta toisaalta saksofoni hoitaa saman asian yhtä hyvin, eli siis korvien hivelyn näkymättömässä savuisessa baarissa Atlantassa joskus kauan sitten. Tai tulevaisuudessa.

Kiasmassa käynti hengästyttää ja tuo niin paljon juttuja tajuntaan, että on pakko pitää pieni breikki. Tässä meidän ryhmämme yhteisiä löytöjä nykytaiteen museosta (Contemporary Art Museum, Museum för Nutidskonst). Jatkan kakkososalla Urheilumuseosta ja Korjaamosta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s